Ma Rules.

Säännöt. Ensimmäisenä minulla nulee niistä mieleen laki. Laki. Joudutko linnaan koko iäksesi, vai saatko sakot, jota joudut maksamaan koko ikäsi? Kumpi vai Kampi?

Aloitin uuden blogin pidon, koska rupesin saamaan koulussa kommentteja (vaikka ne eivät ikäviä olleetkaan) että, " miks et postaa enää?" Rupesi rasittamaan ja ärsyttämään. Joten aion kirjoittaa nyt anonyymisti. Siinä tuli sääntö numero yksi;
Älä kerro omia henkilökohtaisia tietojasi, ellet halua että sinulta udellaan kaikkea koko ajan.

Postailu on minulle niin sanottu harrastus. En aina välttämättä joka viikko esim. kolmelle tai neljälle ihmiselle jaksa postata. Mutta jos tekstiä ja asiaa irtoaa niin kyllä, saattaa olla mahdollista, että postailusta tulee elämän tapa. Kumppani.
Älä ikinä tee/jatka mitään, mikä ei tunnu hyvältä.

Olen mielestäni persoonallinen, omanlaiseni ihminen. Olen pyöreä, mutta olen ylpeä siitä. Tykkään pukeutua mekkoon. Tykkään korostaa pyöreänsoikeita kasvojani vetäisemällä hiukseni ylös ja sutaista huulipunalla huuleni täysin kirkkaanpunaisiksi. Toisena päivänä saatan tuntea oloni poikamaiseksi, ja vetäisen jalkaani farkut, ruutupaitiksen ja surttaan hiukseni epämääräiseksi. Meikkiä en tuona pöivänä salli itselleni, paitsi finnejen päälle puikkoa. Ymmärän ihmisiä oikein hyvin ketkä eivät tykkää pukeutumistavastani. Jotkut ihailevat ja rakastavat sitä. Jotkut taas katsovat kahdesti perääni.
Ole oma itsesi. Aina.

Olen suustani räväkkä, ja puolustan hanakkaasti väärää vastaan. Kerran yksi minun luokalla oleva poika sanoi minulle että "Heidi, ei sulle uskalla sanoa mitään, kun sä sanot jotakin". Tuon jälkeen hän hymyili minulle kivasti, joten ajattelin, että se ei ollut ivallisesti sanottu, mutta illalla mietin tuota, ja ajattelin, että olenko liian jyräävä muita kohtaan?
Mielipiteet kannattavat siihen asti, kun ne eivät ole liian jyrääviä.

Minun elämäni yhtenä johtotähtenä on ollut: kun unohtaa sen, mitä ei voi muuttaa, on onnellinen. — Arvo Ylppö