22. lokakuuta 2011

Vaaleanpunainen prinsessa

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/3116014/rules-are-made-to-be-broken?claim=njymxccv7ms">Seuraa blogiani
Aloitin eilen lukemaan sellaista kirjaa kuin Scarletin puvussa. Kirja kertoo Viivistä, joka on muotibloggaaja. Kirja oli ihan hyvä, ja sain sen eilen ahmittua kokonaan :)

Pysähdyin lukuaikanani miettimään Disneyn satua, Prinsessa Ruususta. Jokainen tyttö on varmaankin katsonut sen. Itse muistan hyvin, kun näin kyseisen elokuvan ensimmäistäkertaa, miten onnesta soikeana tai pyöreänä olin. Halusin heti, että minustakin tulee prinsessa. Ostatin vanhemillani heti kruunun, vaalenapunaisen prinsessaröyhelömekon, vaaleanpunaiset korvakorut ja koko komeuden kruunasi prinsessalehdestä saatu valtikka. Mutta siiis siihen itse pointtiin; Jos Prinsessa Ruusunen nukkui 100 vuotta unta, oliko prinssi sellainen 20 vuotias kultaoika ja unelmavävy, ja ruusunen sitten 117 vuotias ryppyinen mummo?

Kirjoitin yhtenä päivänä kuultuja sanontoja, minä kirjoittelin ahkerasti vihkoon, ja ajattelin, että voisin niitä tännekkin teille kertoa :)

- Aamulla meillä oli putkimies mun huoneessa
- Sä oot ihan perseestä, nyt meni ääni niiiin korkeelle että..
- Mä ajan tämmösillä paskoilla, jotka kulkee vaan kahtakymppiä
- Miks mä tärisen. Ainii, mulla on kännykkä.

21. lokakuuta 2011

Ma Rules.

Säännöt. Ensimmäisenä minulla nulee niistä mieleen laki. Laki. Joudutko linnaan koko iäksesi, vai saatko sakot, jota joudut maksamaan koko ikäsi? Kumpi vai Kampi?

Aloitin uuden blogin pidon, koska rupesin saamaan koulussa kommentteja (vaikka ne eivät ikäviä olleetkaan) että, " miks et postaa enää?" Rupesi rasittamaan ja ärsyttämään. Joten aion kirjoittaa nyt anonyymisti. Siinä tuli sääntö numero yksi;
Älä kerro omia henkilökohtaisia tietojasi, ellet halua että sinulta udellaan kaikkea koko ajan.

Postailu on minulle niin sanottu harrastus. En aina välttämättä joka viikko esim. kolmelle tai neljälle ihmiselle jaksa postata. Mutta jos tekstiä ja asiaa irtoaa niin kyllä, saattaa olla mahdollista, että postailusta tulee elämän tapa. Kumppani.
Älä ikinä tee/jatka mitään, mikä ei tunnu hyvältä.

Olen mielestäni persoonallinen, omanlaiseni ihminen. Olen pyöreä, mutta olen ylpeä siitä. Tykkään pukeutua mekkoon. Tykkään korostaa pyöreänsoikeita kasvojani vetäisemällä hiukseni ylös ja sutaista huulipunalla huuleni täysin kirkkaanpunaisiksi. Toisena päivänä saatan tuntea oloni poikamaiseksi, ja vetäisen jalkaani farkut, ruutupaitiksen ja surttaan hiukseni epämääräiseksi. Meikkiä en tuona pöivänä salli itselleni, paitsi finnejen päälle puikkoa. Ymmärän ihmisiä oikein hyvin ketkä eivät tykkää pukeutumistavastani. Jotkut ihailevat ja rakastavat sitä. Jotkut taas katsovat kahdesti perääni.
Ole oma itsesi. Aina.

Olen suustani räväkkä, ja puolustan hanakkaasti väärää vastaan. Kerran yksi minun luokalla oleva poika sanoi minulle että "Heidi, ei sulle uskalla sanoa mitään, kun sä sanot jotakin". Tuon jälkeen hän hymyili minulle kivasti, joten ajattelin, että se ei ollut ivallisesti sanottu, mutta illalla mietin tuota, ja ajattelin, että olenko liian jyräävä muita kohtaan?
Mielipiteet kannattavat siihen asti, kun ne eivät ole liian jyrääviä.

Minun elämäni yhtenä johtotähtenä on ollut: kun unohtaa sen, mitä ei voi muuttaa, on onnellinen. — Arvo Ylppö