Ihmiset, jotka eivät mistään mitään tiedä: Mäkin teitä♥

Tänään sitä taasen sai huomata että ihmiset ei huomaa toisen ihmisen tunteita ilman että heille sanoo siitä mitään. No, olen ollut suunnilleen yhdellä ainoalla historiantunnilla tässä jaksossa tiistaisin, ja ihmettelen sitä, ettei mulle siitä meidän luokkalaiset ole motkotellutkaan. Mutta nyt sain kuulla ensimmäistä kertaa, ja se riittää jo siihen että kyrsii ihan tajunnanräjäyttävästi. Rakas historian opettajani oli luokaltamme kysynyt, missä olen, ja eräs henkilö vahingossa sanoi, että psykologilla, sillä olen hänen kanssaan tästä puhunut, ja hän lupasi että ei siitä kellekkään sano, mutta lipsauksia sattuu kaikille.
No luokassa syntyi hirmuinen haloo, ja tämä sattui kaikkein eniten: ihastukseni sanoi näin: "No ei ihme että onki semmosella kun ragee niin paljo" toi jysähti, ja syvälle. Ja pahasti. Mistä sekin ääshouli voi tietää miks mä käyn siellä puhumassa?  Kuka titää käynkö siellä perheongelmien takia? Vai pahojen painajaisten, tai ranteetauki-fiiliksen takia?

Riippuvuutta Ja Jouluntunnelmaa

Ihanaa, mokkula toimii vihdoin. Kyllä sitä huomaa, miten riippuvainen ihminen on netistä, nyt olen ilman sitä ollut noin kuukauden, tai oon päässyt kirjastossa ja kavereilla, mutta nyt pääsin sitten omaan huoneeseeni, suklaalevyn kera nauttimaan tästä ihanasta näppäilyäänestä, ruudun kirkkaudesta ja tietokoneen hiljaisesta hurinasta.

Olisipa joulu. Saisi tuntea sen tunteen, kun avaa joulukalenterin ensimmäisen luukun. Saa näperrellä jouluvalot ikkunoihin, pääsee ostamaan kavereiden, sukulaisten ja perheen lahjat. Sitten on se aatto. Kuusi on aamulla sisällä, saa jumittua television ääreen katsomaan joulupukin kuumaalinjaa, illalla joulu sauna ja ne ruuat. Kerran vuodessa saa mättää ruokaa hyvällä omatunnolla, ja se on tuolloin 24.12, vuoden ihaninpana päivänä.

Suojelusenkeli

ulkona mopot huudattavat pakoputkiaan

minä en ansaitse

hänen tai omaa surmaani

origon nollapisteessä

pohja pettäneenä

valvon rantapummeja

niilläkään ei ole huomista

vain ruhjotut korppikotkan siivet

"olenko kaunis"

"tykkäätsä vielä"

"ostatko mulle karkkia?"

"entä jos taivasta ei ole?"

lisää suloisesti ja murheellisesti

kysymyksiä

juttuja

musta tukka pisamien verhona

yö tulvii

sisään

en voi 

mitään

ja enkelit

oi enkelit

miksi meidän on aina kuoltava nukkuessamme?

- Harri István Mäki

Voikun elämä menis niinku elokuvis

Saavut kouluun normaalisti. Olet iloinen, hymyilet mulle niinkun aina. Katsotkin mua. Koulupäiväni kuluu sun takaraivoosi tuijotellessa, odottaen sitä hetkeä, kun saan koskea sinua.

Odotan linkkiä. Se on saatana taas myöhässä.. Sä maleksit hitaasti ovesta ulos. Olemuksesi on niin upea, että hengitykseni salpautuu. Olen kaivannut olemustasi, ääntäsi, nauruasi, askeleitasi.

Koulun penkeillä istuu joku pariskunta toisiaan suudellen, he ovat sulkeutuneet omaan maailmaansa. Olen kateellinen heille. Koputat olalleni, ja kysyt varovasti "mitäs sä odottelet?" Vastaan hieman tympeästi " No linkkiä" "mä voin jäähä tähän sun kans odottelemaan." Hymyilet ihanasti, sulan hunajaksi aina katseesi nähdessä.

Olemme jonkin aikaa hiljaa, ja kysyn,  "Millainen viikon loppu sulla oli." "Ihan jees, normaali viikonloppu." Yhtäkkiä näyttää, että muistit jotakin. Kaivat repustasi jotakin. Löydät sen kaikkien säbäkamojesi alta. Se on jokin pieni. Avaat sen. Siirrät hiuksesi vasemmalle olkapäälleni, ja hämmennyn. Varovasti asetat sen kaulalleni, se on koru, kaulakoru. Napsautat lukon kiinni. Halaat ja suutelet minua varoen, aivan kuin menisin rikki. "Heidi, haluisiksä alkaa mun kanssa. Oon mietiiny tätä jo kauan, ja kysyin niinaltakin, kannattaako tämä." Olen häkeltynyt. kyynel vierähtää silmäkulmastani, ja vastaan: #Miten voinkaan kieltäytyä."